maanantai, 27. heinäkuu 2009

27.07.9

no kun yks lapsi lähtee,toinen tuleee tilalle,joka on sinänsä mukavaa,mutta oma aika on suht nollissa,nniinku mielialaki.Terapeutti ehdotti että menisin mielisairaalan avopuolelle vähäks aikaa.kieltäydyin kohteliaasti,vaikka oon joka ilta miettinyt itteni hirteen vetämistä niin lasten takia on pakko jaksaa. onneks sai lisää rauhottavia tänään,vaikkei ne mitään auta,mutta ompahan jotain.kaikki asiat viimeisen 2kk aikana on menny pieleen,en keksi yhtään asiaa joka olis onnistun,en ainuttakaan.Raha,nais ja terveys asiat menee päin vittua ja pää ei sitä kestä.mutta olen jo päättänyt että kännit vedän vaikka henki menis ja niinhän siinä saattaa käydä,mutta sillon se ei ole itsemurha.se menee tilastoihin yhtenä alkoholiperäisenä kuolemana,siis jos kuolee. tapahtuis edes jotain positiivistä.jonku naisen tapaaminen tekis terää,tai ihastua johonki joka tuntis samoin.tuskin tulee tapahtuu lupaan teille saman ku terapeutille että seuraavat 3viikkoa ollaan vielä hengissä.mutta elämiseksi tätä ei voi sanoo. see you, when I see you....

maanantai, 20. heinäkuu 2009

20.07.09

Maanantai oli tänään,onneks toisaaltaettä oli,viikonloppuna ku on virastot kiinni niin mitään päätöksiä ei tule ja sekös vaihteeksi vituttaa.Sain onneks tänään reilut 30kpl rauhottavia että pärjää vähän aikaa.

 

Pari päätöstä pitäs vielä saada kelalta,toivottavasti ne molemmat olis myönteisiä niin vähän tämä konkurssi lieventyis tässä ja pääsis jotaki tekeen tai ostaan tälle kesälle jotakin...Matkakuume on kova.onnistuis edes joku:raha,terveys,rakkaus,ihan mikä vaan mutta ku kaikki menee vituilleen.Sitä jaksaa olla iltapäivään asti liikenteessä sitte loppuu terveys,tänäänki mahtava aurinkoinen päivä mutta sisällä meni ku leikkaushaavat sun muut vittuilee.

 

Olispa jotain hyvää kerrottava,mutta kun ei ole..ei mitään hyvää ole tapahtunut tai ole näköpiirissä että tapahtuis..

 

Jospa  tuo Kela tekis edes myöntävät päätökset ja myöntäis ne mun hakemat harkinnanvaraset etuudet ja maksais ne 6kk takautuvasti niin tuo asumistukifiasko vähän korjaantuis...pitäs elää loppukuu alle 10€,että repikää siitä huumoria.

maanantai, 20. heinäkuu 2009

20.07.09

Maanantai oli tänään,onneks toisaaltaettä oli,viikonloppuna ku on virastot kiinni niin mitään päätöksiä ei tule ja sekös vaihteeksi vituttaa.Sain onneks tänään reilut 30kpl rauhottavia että pärjää vähän aikaa.

 

Pari päätöstä pitäs vielä saada kelalta,toivottavasti ne molemmat olis myönteisiä niin vähän tämä konkurssi lieventyis tässä ja pääsis jotaki tekeen tai ostaan tälle kesälle jotakin...Matkakuume on kova.onnistuis edes joku:raha,terveys,rakkaus,ihan mikä vaan mutta ku kaikki menee vituilleen.Sitä jaksaa olla iltapäivään asti liikenteessä sitte loppuu terveys,tänäänki mahtava aurinkoinen päivä mutta sisällä meni ku leikkaushaavat sun muut vittuilee.

 

Olispa jotain hyvää kerrottava,mutta kun ei ole..ei mitään hyvää ole tapahtunut tai ole näköpiirissä että tapahtuis..

 

Jospa  tuo Kela tekis edes myöntävät päätökset ja myöntäis ne mun hakemat harkinnanvaraset etuudet ja maksais ne 6kk takautuvasti niin tuo asumistukifiasko vähän korjaantuis...pitäs elää loppukuu alle 10€,että repikää siitä huumoria.

sunnuntai, 19. heinäkuu 2009

19.07.09

Huh,kiirettä pitäny

 

Ei ole ehtiny kirjotella ku ollu kiire lastenhoitoa,sun muuta kiirettä.Nyt pitäs olla "omaa" aikaa koko viikko.En tiedä mitä tekis.Himottas juomaan,bailaan,tekeemään kaikkea pahaa ja laitonta.Haluttas lähteä pois täältä jonnekki,vaikka Helsinkiin tai jonnekki ulkomaille.Katselin jo matkoja Amsterdamiin,mutta ne on niin kalliita että unohdin ne saman tien.Elämä on hankalaa kun ei voi juoda.Ainakin munlaiselle ihmiselle joka on silleen ujo,mutta muut ei sitä tiedä eikä kukaan uskoiskaan ulkonäöllisesti että olisin ujo tai sulkeutunut.

 

Tosi vaikeaa aikaa ollu tämä viimeiset 2 viikkoa.On hirveä menohalu ja toisaalta kunto ei oikeen anna mennä ja ei ole rahaa...blaa blaa.

 

On kesä,aurinko paistaa ja minä istun sisällä,masentuneena,miettien mitä tekis.Ei rahaa,ei kuntoa tehä juuri mitään.Kaverit käy baarissa ja pitää hauskaa ja mitä mulla on??Onneksi on lapset,ilman niitä olis vetäny itteni jo hirteen aikoja sitten.Kaikki nämä sairastelut,erot,muutot ja kaikki on syöny mun rahat pitkäksi aikaa.Kun tilanne palautuu normaaliksi saattaa olla jo liian myöhästä.

 

Jotain pitäs keksiä mutta mitä...?

tiistai, 14. heinäkuu 2009

14.07

Tänään tuli nukuttua jopa yhteentoista asti Hymy.Heräsin kyllä ennen yhdeksää,kuten yleensä,mutta kun ei ollut syytä herätä niin jatkoin unia.No heti herättyä äitini tuli käymään ja lainasi autoa että pääsee pojan hakeen mummolasta(vajaan sadan km päässä).Lääkäri oli saanut selvitettyä  eiliset epäselvyydet ja sain lääkereseptini.No nyt on taas kipulääkitys kunnossa kuukaudeksi.Iltapäivällä kävimme hakemassa pojan ja oli ihana jälleennäkeminen.Vaikka hän oli poissa vain 5 päivää niin ikävä oli tosi iso.Nyt hän jäi äitinsä luo ja menen sinne aamulla leikkimään kun tultiin takasin niin oli jo iltapuuhien aika,niin ei ollut leikkimiseen aikaa.Kun pääsin kotiin aloin googlailemaan eri tavalla "päihtymistä" ilman alkoholia.Tietoa oli paljon,ja pari tuntia tuli luettua.Nyt olen jonkun verran viisaampi.Mutta itse aihe on arka ja hankala,varsinkin Suomalaisessa yhteiskunnassa joka on perinteisesti varsin kielteinen muihin päihteisiin kuin alkoholiin.

 

En ole vielä löytänyt "sitä oikeaa" päihdettä jolla voisin rentoutua tai "nollata" tarpeen tullessa.En haluaisi lähteä käyttämään katukauppa huumeita ja sellaisia kontakteja ei edes ole.Tietenkin saisin jos jaksaisin kyseellä tarpeeksi,mutta en halua sitä yleiseen tietoisuuteeseen että käyttää "muita" päihteitä.Reseptilääkkeitähän voi myös väärinkäyttää,mutta en pidä sitä mielekkäänä.Joten etsintä jatkuu..

 

Loppuilta menee sohvalla,telkku päällä,tietokonetta pelaten.Vähän otin rauhottavia että rentoutuis päivän koitoksista.se on sama kun joisi pari kolme kaljaa.Joten jeesustelioille,MULLA EI OLE SITÄ VAIHTOEHTOA JUODA NIITÄ PARIA KALJAA KUN SIITÄ VOISIN KUOLLA!Olen huomannu että asiasta on tosi paljon suvatsemattomuutta.Yleensä kuulee että "ole sitten ilman",mutta harva siihen pystyy.Jos sen tekisin,tekisin sen vapaaehtoisesti,en pakosta kuten nyt.Mutta näin mennään nyt.Lääkkeet syödään lääkärin määräämien päiväannosten mukaan ja se riittää tällä hetkellä.

  • Henkilötiedot

    Hei vaan kaikille,
     
     
    Alan jälleen pitään blogia 4vuoden tauon jälkeen.Oikeastaan tämän pitoon on nyt mahdollisuus kun vaimo ei kyttää mitä tänne kirjotetaan ja saa samalla purkaa sydäntä/tunteita/mitä vain.
    Olen alle kolmekymppinen mies,alle 100.000 ihmisen kaupungista.Sen verran arkaa tavaraa saattaa tulla että pitää yrittää pysyä suht tuntemattomana.
     
    Olen ollut kahdesti naimisisssa ja kahdesti eronnut,molempien naisten kanssa on yksi lapsi.Nuorempi lapsista on alle 2 vuotias,vanhempi lähtee kouluun syksyllä.
     
    Ennen lapsia ja vaimoja elämä oli hurjaa,oli viinaa,huumeita(pilveä,vauhtia,pillereitä)sitä kesti jonku vuoden ku meno meni niin hurjaksi että alettiin ryösteleen liikkeitä,kun automurrot sun muut ei enää riittäny rahoittaan "harrastusta".
     
    Kun meno oli sen verran hurjaa päätin muuttaa erittäin pienelle paikkakunnalle,jossa tapasin ensimmäisen vaimoni,tilanne rauhottui moneksi vuodeksi,kunnes tavallinen ja rauhallinen elämä kävi tylsäksi.Kävi ilmi ettei minusta ole tähän ja päätimme ottaa avioeron.Olimme kasvaneet molemmat erisuuntiin vuosien saatossa joten mitään dramatiikkaa ei ollut sen suhteen.
     
    Kun erosimme,asuimme Pääkaupunkiseudulla,muuta ex päätti muutta minun vanhalle kotikunnalle.Päätin lopettaa työni ja muuttaa perässä jotta voisin tavata lastani säännöllisesti.Lapset ovat aina olleet mulle tärkein,kaikki muu tulee tokana.
     
    No kun olimme molemmat muuttaneet takaisin nykyiselle paikkakunalle(eli mun entiselle synnyinsijoille)ei mennyt kauan kun meno meni mulla aika hurjaksi viinan suhteen.Huumeisiin en ole sen jälkeen koskenu sen jälkeen kun ne jätin alle kakskymppisenä.No päivinä kun lapseni ei ollu mulla niin bileet oli käynnissä koko ajan ja meno oli hurjaa.
     
    No tätä kesti sellaset 4 vuotta,ennenku poksahti yks sisäelin, ja pahasti.Tehola oltiin melkeen kuukausi ja sairaalasa saman verran.No kun pois päästiin niin toipuminen kesti aikansa.
     
    Tämän jälkeen tapasin vaimon nro.2.Ihan erinlainen kuin vaimo nro.1.Yritän tiivistää viimeiset 3 vuotta hieman lyhyeen,muuten tulee novellin pitunen alku.Kärsin jatkuvasta kivusta koko ajan,johon sain kokoajan voimakkaampia kipulääkkeitä.Tämän takapajulan lääkärit väitti ettei mulla ole mitään.
     
    No nyt mut on leikattu pari kertaa ja jatkuva kipu on hävinnyt,mutta olen vielä riippuvainen kipulääkkeistä ja nyt uutena rauhottavista.Monesti tekis mieli "nollata" mutta kun alkoholia ei saa juoda niin vaihtoehdot ovat vähissä.Joten on pikkasen sorruttu vanhoihin tapoihin.En meinaa että huumeita käyttäsin uudestaan,mutta jonkuverran tulee syötyä noita nappeja ja kipulääkkeitä että pärjäis.
     
    Tämänhetkinen tilanne on että olen yksin kotona,johon en ole tottunu moneen vuoteen ja se ahdistaa.Joten olen syönyt tänään reilun annoksen rauhottavia ettei hajottais niin paljon.Mulla oli syntärit joku aikaa sitte ja sillon tuli poltettua pilveä gramman verran,se oli suunnilleen kun olis juonu 7-8 kaljaa,ei sen kummempaa.Baarissaki tuli käytyä,mutta selvinpäin mua ei sinne saa,tarvii suojakännit tai vastaavat kun känniset ihmiset ei oo mukavia jos ite on selvinpäin.
     
    Nyt edetään päivä kerrallaan,leikkauskipua on vieläki ja toleranssi kipu ja muihin lääkkeisiin on superkova,eli annos joka mulla nytki on päällä pitäs normi ukkelin pöhnässä 24/7,mutta ite en huomaa edes mitään hyvänolon tai euforian tunnetta.Mutta haluaisin tuntea sitä.Kaiken tämän kivun ja paskan ja erojen sun muiden jälkeen haluaisin tuntea jotain mukavaa.Joo tiedän se ei tule tai ainakaan pysy kemikaaleilla,mutta se on helppoa ja tällä hetkelllä ainoa keino pysyä kasassa.Terapiassa käyn viikottain purkamassa tunteita,koska jokupäivä haluaisin olla ilman kemikaaleja,pillerejä tai muita aineita.Mutta siihen päivään on aikaa.
     
    Tästä seuraavat blogit kertoo mun jokapäiväisestä elämästä.Miten koen sen,miten sen jaksaa,miten se kohtelee minua ja minä sitä.Löydänkö enää rakkautta koskaan?Miten voisin,en käy töissä,koulussa,baarissa tai missään muuallamissä voisi tavata ihmisiä.Ulkonäöltäni olen aika rankka,mutta sisältä myös herkkä.Sen puolen tietää vain kourallinen ihmisiä.Lähinnä ex-vaimoni ja lapseni.

  • Tagipilvi